Kun on tarve lakaista, moni suomalainen tarttuu Sokevan katuluutaan. Näin on tehty sukupolvesta toiseen, jo seitsemän vuosikymmenen ajan. Huima määrä ikonisia luutia on kulkenut näkövammaisen kädentaidon mestarin Juhani Lampisen käsien kautta.

Työhönsä keskittyneen Juhani Lampisen kädet tarttuvat varmoin ottein luudan harjaksiin. Hän leikkaa harjasten päät tasaiseksi ja kiinnittää varren paikalleen. Lopuksi hän tarkastaa koko luudan huolellisesti käsillään tunnustellen.

Kaikki kuidut ovat siististi jämäkässä rivissä. Hela on tiukassa ja harjaksia ympäröivä metallipanta kohdillaan. Työkaverit ovat tehneet aiemmin nämä vaiheet. Tottuneet sormet kertovat Juhanille, että jälki on laadukasta – eli ei kun eteenpäin. Näin yksi Sokevan katuluuta on jälleen valmis myyntiin asiakkaiden iloksi ja hyödyksi.

Näkövammainen kädentaidon mestari on tehnyt Sokevalla katuluutia vuodesta 2009. Juhani laskee, että hänen käsiensä kautta on kulkenut vuosittain noin 10 000 luutaa, eli yhteensä jo huimat 150 000 katuluutaa. Siinä, jos missä, oppii tuntemaan luudan sielunelämän pienintä yksityiskohtaa myöten.

”Suomalainen käsityö on minulle kunnia-asia. On hienoa, että Sokevalla arvostetaan ja tuetaan meitä näkövammaisia kädentaitajia. Ja mikä parasta, asiakkaat pitävät tekemistämme tuotteista. Jos talkkarin katuluuta ei olisi näin hyvä, ei sitä olisi valmistettu 70 vuotta”, hän sanoo.

”En keksi, miten luutaa saisi enää paremmaksi”

Juhani Lampinen valmistaa katuluutia Sokevan tehtaalla Keravalla. Näkövammaiset käsityöläiset tekevät luutia myös maakunnissa. Jokainen tehtaalla pakattava luuta kulkee Juhanin käsien kautta. Konkarina hän vastaa laadunvarmistuksesta.

Talkkarin katuluudaksi kutsuttu tuote on tuttu monille suomalaisille sukupolvien ajan – onhan Sokevan katuluudalla huiskittu pintoja puhtaaksi jo 1950-luvulta asti. Rakastettu luuta on päässyt myös valkokankaalle: luuta nähtiin talonmies Pikkaraisen käytössä suosituissa Pekka ja Pätkä -elokuvissa.

Luudan punertavanruskeat harjakset ovat piassava-kuitua. Sokeva panostaa vastuullisuuteen ja suomalaisuuteen: luudan metalliset helat tekee Kuomiokosken tehdas, joka on tunnettu paremmin Kuoma-kenkien tekijänä. Luudan harjakset tulevat ulkomailta, Sierra Leonesta, koska piassavaa ei Suomessa kasva.

”Piassavan etuna on sen notkeus, sitkeys ja kestävyys. Asiakkaat kiittelevätkin, että monikäyttöinen luuta säilyy hyvänä pitkään eikä haperru. Se toimii pihoilla ja kaduilla – tai vaikka hevostalleilla – niin hiekan, soran, roskien kuin lumen lakaisemiseen”, Juhani kertoo.

”Tuntuu hyvältä tehdä tuotetta, joka on ollut tarpeellinen niin monelle suomalaiselle. Aika harvasta tuotteesta voi sanoa, ettei se ole muuttunut ajan kuluessa miksikään. Ja miksi muuttuisi: eihän hyvään kannata koskea! En keksi, miten luutaa saisi enää paremmaksi.”

”Tämä työpaikka on monin tavoin merkityksellinen”

Sokevan parinkymmenen hengen työporukka on Juhanille tärkeä. On mukava kuulua rentoon, hauskaan ja monimuotoiseen yhteisöön, jossa töitä tehdään isolla sydämellä.

”Istahdamme päivittäin yhdessä alas kahvittelemaan tai syömään lounasta. Moni työkaveri on ollut talossa pitkään, ja juteltavaa meillä riittää. Kyllä tämä työpaikka on minulle monin tavoin merkityksellinen. Höperöksihän sitä tulisi, jos pitäisi vain kotona olla.”

Juhani kiinnostui käsillä tekemisestä jo nuorena. Hän kävi näkövammaisten Arlainstituutin – nykyisen Ammattiopisto Liven – käsityölinjan. Alkuun mies teki kori- ja rottinkihuonekaluja sekä harjoja, kunnes aloitti Sokevalla katuluutien valmistajana.

”Kehtaan pistää nimeni alle, että olen ollut näitä luutia tekemässä. Ylpeyteni ei antaisi koskaan periksi päästää läpi tuotetta, jossa olisi jotain vinksallaan”, hän toteaa.

Sokeva on yhteiskunnallinen yritys, jonka luutien, siveltimien ja muiden tuotteiden tuotot menevät Näkövammaisten liitolle. Juhani on tästä iloinen, ja hän sanoo itsekin kuluttajana tukevansa suomalaista työtä.

”Jos minun pitää valita ulkomaisen tai kotimaisen välillä, niin kyllä minä siihen kotimaiseen kallistun. Jokainen luudan ostaja tukee meidän kaikkien näkövammaisten itsenäistä pärjäämistä ja hyvinvointia. On siis mukavaa, että katuluudasta on tullut niin monen suomalaisen luottokaveri.”